Väri
Valo ja pigmentti. Kupari ja vanha kulta, kun jokin jättää kehon. Huurre ja mustesininen, kun se lepää. Malakiitti siinä, mikä tahtoo ulos. Meripihka, kun se on täysi.
Pyrkimys on pitää kiinni yhdestä organismista ja antaa vuoden muuttaa sitä. Ei neljää aihetta, vaan yksi keho, jonka väri, muoto, energia ja pyrkimys sanovat saman asian.
Valo ja pigmentti. Kupari ja vanha kulta, kun jokin jättää kehon. Huurre ja mustesininen, kun se lepää. Malakiitti siinä, mikä tahtoo ulos. Meripihka, kun se on täysi.
Ele. Talvi makaa matalana. Kevät avautuu ja kurottuu. Kesä paisuu kiipeämättä. Syksyllä on yhä huippu, ja siemenet ovat se, mikä lähtee.
Kuinka paljon keho liikkuu. Talvi on hiljaa. Kevät avautuu. Kesä sykkii sisältä. Syksy on tiheä, päästämässä irti.
Minne se tahtoo. Talvella tahto on hiljaa. Keväällä se istuu korkeimmassa harjassa. Kesällä täyteys riittää. Syksyllä siemenet kantavat pois sen, mitä se on ollut.
Kupari, vanha kulta ja siemenet, jotka jättävät kehon. Muoto kiipeää yhä. Karheampi sivellin ja kovemmat reunat.
Tuuli ja lentävät lehdet. Sama kiipeävä keho, maalattu uudelleen.
Hieno satiini ja pehmeät reunat, mutta valo on kesän. Siemenet lepäävät, ja harja on keskellä.
Matta kupari, ruoste ja pölyinen petrooli. Lehdet lentävät. Keho kiipeää sivuilla ja vetäytyy. Keskusta jää matalaksi, siihen kohtaan jossa dialogi istuu.
Avoin keskusta ja talven väri, mutta kaksi muotoa. Keho ei ollut vielä yksi.
Yksi yhtenäinen keho matalana. Petrooli, mustesininen ja huurre. Energia ja pyrkimys ovat molemmat hiljaa.
Kevään väri talven kaarella. Muoto ei ole vielä herännyt.
Keho avautuu. Korkein harja on kalpein, ja vihreä on alhaalla poimuissa.
Sama ele. Elävä vihreä istuu harjassa, joka tahtoo ulos. Punerrus jää reunaksi.
Kesän väri talven siluetilla. Liian lähellä lepoa.
Meripihka hohtaa sisältä, mutta laakso on yhä talven.
Sama sisäinen valo. Keskusta nousee, täyteläisempänä kuin kevät, ilman huippua joka kurottuu ylös.